Vepsä Kronikka 2023

Vepsä Sukuseuran tarinaa

Koonnut Esko Vepsä

Orpo poika Tapio

Tapio Vepsä lähestyi 50 ikävuottaan ja oli alkanut ajatella syvemmin omaa taustaansa. Hän oli avioitunut Kangasalle syvään hämäläiseen kulttuuriin, missä sukua oli runsaasti ympärillä. Karjalaisella Tapiolla ei ollut ja niinpä hän alkoikin selvitellä Vepsän salaisuuksia.

Tapio lähetti kirjeen kaikille Suomen luetteloista löytyneille Vepsille. Postia oli viitisen sataa kirjettä ja vastauksia tuli mappikaupalla. Vastauksissa oli kertomuksia ja sukutauluja ja niiden pätkiä. Palapeli oli valtava, mutta hiljalleen autotallin uumenissa puurtanut juuriensa etsijä sai aikaan valtavan lakanan, jolla oli kirjattuna Vepsiä kautta Laatokan rantojen aina Antreasta Impilahdelle.

Oli aika järjestäytyä tulevia rientoja ajatellen ja niinpä kokoontui Espoossa 25.1.1995 joukko Vepsiä perustamaan yhdistystä. Vepsä Sukuseura ry perustettiin ja sen hallitukseen valittiin Tapio Vepsä Kangasalta puheenjohtajaksi, Paavo Vepsä Espoosta varapuheenjohtajaksi, Pirkko Vepsä Kiteeltä sihteeriksi ja muiksi jäseniksi Hannu Vepsä Helsingistä ja Heli Vepsä Turusta.

Kangasalan Urku

Kutsu kävi ja hyvän matkaa toista sataa Vepsän sukuista saapui sukuseuran ensimmäiseen tapaamiseen Kangasalan Urkuun. Tapio oli saanut valmiiksi sukutaulut, jotka olivat seinillä kaiken kansan nähtävänä ja kyllä ne kiinnostivatkin väkeä. Moni löysi paikan päältä lähisukua, jota ei ollut koskaan tavannut. Sotien jälkeinen aika oli riepotellut Vepsiä pitkin ja poikin Suomen maata. Minäkin löysin pikkuserkkuja. joista en ollut mitään tiennyt.

Ruokailtiin hyvin, juteltiin mahdollisista yhteisistä tapahtumista ja sukutaulujen päivittämisestä. Lisäyksiä kirjoiteltiin lakanoihin runsaasti ja minä lupauduin muokkaamaan taulukoita Tapion ilmaistua olevansa kovin kiireinen ja jo väsynytkin puuhaan. Sain tiedot haltuuni sähköisinä.

Laivalle ja Tallinnaan

Seuraavan kesän tapaaminen sovittiin Tallinnan laivalle risteilynä, joka ajaisi Muugaan ja seilaisi sen pakollisen 22 tuntia poissa Suomen rannoilta, että tuontirajoituksista päästäisiin.

Tapio ei päässyt mukaan. Tieto tuli melkoisena yllätyksenä ja jouduin homman vetäjän paikalle kylmiltäni. Vuosikokouksessa minut sitten valittiin puheenjohtajaksi, sillä Tapio oli ilmoittanut, ettei ole käytettävissä. Homma jatkui. Täydennettiin tauluja ja tehtiin retkiä sekä pidettiin vuosittaiset kokoontumiset. Väki tosin lienee saanut sen kiireisimmän, eli sukutaulut, sillä vuosi vuodelta mukana olevien määrä pieneni.

Ajatus oli kokoontua vuorovuosina idässä ja lännessä ja näin teimmekin. Imatran seutu valikoitui idän pisteeksi, missä oltiin muutamia kertoja ja Loivaa sekä myöhemmin Loppi lännen vastaavaksi.

Olemmeko kaikki Vepsät sukua toisillemme??

Tapio oli lähtenyt liikkeelle siitä perusolettamasta, että kaikki Vepsä kuuluisivat samaan sukukuntaan. Useita vuosia toimittuamme sain tarjouksen amerikkaiselta yritykseltä DNA-testien tekemistä koskien. Hallitus päätti teettää viiden suurimman ryhmän jonkun miespuolisen jäsenen isälinjan testauksen. Testiin valikoituivat ja suostuivat Eino Vepsä Loimaalta (Kurkijoki), Jani Vepsä Lappeenrannasta (Jääsken yksi haara), Vesa Vepsä Helsingistä (Jääsken toinen haara), Mikko Vepsä eli Mikael Vesper Lopelta (Impilahti) ja Urpo Vepsä Joutseno

Tulokset saapuivat ja kävi ilmi, että isälinjan mukaista yhteyttä ei yhdestäkään näistä sukuhaaroista toiseen ei löytynyt. Sukututkijat ovat skeptisiä näihin DNA-tutkimuksiin nähden, sillä eihän siellä tarvitse olla kuin jossain sukupolvessa "käynyt joku shemeikka" emännän kupeella, niin jo on jälki katkennut. Mielenkiintoista oli se, ettei edes Jääsken kirkonkylän Vepsien edustajien välistä sukulaisuutta vahvistettu. Jos näytteitä olisi otettu useammalta sukujen edustajalta, olisi saattanut tilanne muuttua, mutta hallitus päätti tyytyä tähän

Yhdistys onkin siis sukunimiseura, ei varsinainen sukuseura.

Totesimme olevamme Vepsiä kuitenkin kaikitenkin, vaikka verisukulaisuus jäikin näyttämättä toteen. Eino Vepsä kaukaiseksi sukulaiseksi osoittautui Itävallan Alpeilta löytynyt Ötzin jäämies. Tieto geneettisen yhteyden puuttumisesta hieman latisti ajatusta, jota Tapio oli vaalinut, että olisimme kaikki samaa sukua. Tätä näkemystä vahvisti vielä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tekemäni havainto, johon törmäsin selvitellessäni Vepsä-nimen esiintymistä suomalaisessa kartastossa.

Nimen alkuperä

Niissä oli useampia mainintoja, että "mies Vepsästä tuli taloon ja niin taloa alettiin kutsua Vepsäksi," Pääsin selailemaan kortistoa, jonka olivat koonneet ylioppilaat 1800- luvun kansallisaatteen innostamilla keräilymatkoilla eri puolille Suomea ja Venäjän Karjalaa. Kortistossa oli kirjattu yhdeksänkymmentä paikkaa, joiden yhteydessä mainittiin Vepsä tai vepsäläiset. Muistiinpanot olivat pääosin vuosisadan puolivälin kahden puolen kerättyjä ja monissa oli saman tyylinen maininta kuin Savitaipaleelta Saimaan rannalta: "Vanha nainen kertoi kuulleensa isoäidiltään, että kyseisellä paikalla oli vepsillä tapana pitää majaa käydessään ympäristöpitäjien markkinoilla." Kertoja oli yli 70 ikäinen ja syntynyt siis hyvin 1700-luvun puolella isoäidin ollessa vuosisadan alusta. Vepsät eli vepsäläiset kauppiaat saapuivat ranta-alueelle veneillään, joissa kulkivat mukana hevoset ja rattaat, majoitteet ja kauppatavara. Väkeä oli paljon jatavaraa myös. Veneet olivat siis suuria ja niitä oli useita. Paikale jäi nimeksi Vepsän ranta ja Vepsän niittu, kirjoitettiin siis u:lla. Saimaalle oli purjehdittu kaiketi Laatokan takaa ja kenties Ääniseltä asti. Jokia ylävirtaan joko sauvottiin tai vedettiin rannalta hevospelissä. Koskien paikat hinattiin veneet maitse ja kuormat rattailla. Saimaalla joko soudettiin tai purjehdittiin. Rajalta kaukaisimmat paikat olivat Limingassa Vepsä kauppakartano ja Turun Vepsän saari.

Matkoja Karjalaan

Yhtä kaikki sukuseura jatkoi toimintaansa, jossa retket ja matkat muodostivat olennaisen osan samoin kuin vuosittaiset kokoontumiset. Matkoilla rajan taakse kierrettiin sukujen kotiseutuja ja tutustuttiin myös ItäKarjalaan, Aunukseen ja Syvärin sekä Äänisen rantoihin ja kyliin.

Yksi monista Sukukokouksista Lopella Villa Vesperissä Mikko ja Pirkko isännöivät Vepsien kokouksia usean kerran ja aina oli tarjolla myös muuta hengen ravintoa

Villa Vesper tarjosi mainion kokouspaikan suuressa katoksessa, jossa jokaisella oli hyvä näkyvyys, raikas ilma ja perinteiset istuimet. Maisema oli mitä upein lummelammelle ja rinteeseen, jossa oli runsaasti talon isännän luomaa taidetta. Lopella saimmekin olla Villa Vesperin maisemissa useaan otteeseen

Vuosittaisia kokoontumisia pidettiin hiljalleen pienenevällä joukolla milloin Karjalan ja Kymenlaakson suunnalla, milloin lännessä Loimaalla tai Vepsä Saaressa Turun edustalla. Puheenjohtajaksi valittiin kohta 1990-luvun taittuessa 2000-lukuun Esko Vepsä, joka hoiti hommaa toista kymmentä vuotta. Hänen jälkeensä tuli puheenjohtajaksi Terho Vepsä Lappeenrannasta. Terhon puheenjohtajuus katkesi äkisti ja yllättäen kuolemaan, jolloin Karjalan portilla pidetyssä kokouksessa Esko sai jälleen vastuun. Sinikka Vepsä Helsingistä toimi pari vuotta vetovastuussa ja sen jälkeen Ritva Oinonen sai kunnian olla Yhdistyksen johdossa